Suurkaupunki vai suuret kaupungit?Sunnuntai 12.2.2012 klo 16:43 - Sanna Lauslahti Kuntarakennetyöryhmän esitys valmistui. Odotetusti siinä ehdotetaan kuntien määrän vähentämistä. Muutoksen tärkeimmät syyt ovat taloudellisia. Ennen kaikkea valtio velkaantuu nopealla tahdilla. Valtion velan määrä vastaa jo valtion kahden vuoden verotuloja. Kolmasosa kunnista tulee olemaan suurissa vaikeuksissa jo vuonna 2020. Ehdotuksen mukaan Suomessa olisi tulevaisuudessa 66-70 kuntaa. Syytä rakenteiden uudistamiseen on, kun puolet kunnistamme on alle 6000 asukkaan kuntia, joilla on suuria vaikeuksia selviytyä edes peruspalveluiden järjestämisestä. Uudistuksen jälkeen kuntakoon mediaani olisi n. 40 000 asukasta, ja määrällisesti eniten olisi 40 000 – 100 000 asukkaan kuntia eli ihan kohtuullisen kokoisia kuntia. Palveluiden tuottamisen kannalta optimaalinen koko on 30 000- 50 000 asukkaan kunta. Tällä kuntakoolla yksikkökohtaiset kustannukset ovat alhaisimmat. Samassa rytäkässä on esitetty miljoonan asukkaan kaupungin perustamista pääkaupunkiseudulle liittämällä yhteen Espoo, Helsinki, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo. Ehdotus hyppää erikoisena esityksenä ehdotuksesta esille. Kuntauudistuksen tekemisen kriteerit eivät millään täyty tämän ehdotuksen osalta. Ensinnäkin taloudelliset perusteet. Ehdotuksen kohteena olevat kaupungit eivät ole kriisissä, eivätkä tule olemaan tulevina vuosina. Nykyisten maamme suurimpien kaupunkien osalta on merkittävää säästöpotentiaalia olemassa jo pelkästään keskittymällä oman toiminnan kehittämiseen ja valintojen tekemiseen. Nykyisten pääkaupunkiseudun kuntien rahoituspohja on jo riittävän vahva. Kuntarakenteen yksi peruste on pienten kuntien määrän vähentäminen. Kyse on maamme suurimmista kaupungeista. Ei pienistä kehyskunnista. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa nähdään tärkeäksi suuremmat väestömäärät. Vantaa, Helsinki ja Espoo ovat jo riittävän suuria väestöpohjiltaan, eli tältä osin ei ole tarvetta muutokselle. Se, mitä nostetaan esille, on ihmisten asiointi. Espoon, Kauniaisten ja Vantaan pendelöinti on 40 prosenttia Helsinkiin. Toisaalta 60 prosenttia ei pendelöi Helsinkiin. Tämä vesittää työssäkäyntialuetta liitoksen perusteluna pääkaupunkiseudun osalta jo melkoisesti. Syrjäytyminen ja segregaatio vähenisivät. Tässä kohti herää kysymys, ovatko työryhmän jäsenet asuneet metropolialueilla tai tietävätkö yleensä, mitkä ovat maailman suurten kaupunkien ongelmat. Otetaan esimerkkinä Lontoo. Siellä on hyvin suuret erot asuinalueiden välillä. Juuri näiden erojen syntyminen on osaltaan tuonut otollisen alustan mellakoille ja syrjäytymiskehityksen nopeutumiselle. Elinvoiman vahvistaminen. Työryhmä esittää, että kaupunkiemme keskinäinen kilpailu poistetaan liitoksen avulla. Kilpailu kuntien välillä on synnyttänyt kuitenkin vuosien varrella paljon hyvää ja työpaikkoja. Vantaalla on kehittynyt upea logistiikan ja kaupan keskittymä lentoaseman kupeeseen. Espoo on teknologiayritysten kotipesä. Kilpailu luo parhaimmillaan uutta ja vahvistaa verotulokertymää. Tietenkin on kaupungin päättäjien asia, halutaanko kehittyä vai taantua. Kilpailu ja kunnan halu olla paras synnyttävät juuri elinvoimaa kunnalle. Hamuaako Helsinki vain kavereiden hunajapurkille? Esimerkiksi Espoo on pitänyt omasta taloudestaan tiukasti huolta. Säästänyt pahan päivän varalle. Taseessa on nopeasti likvidoitavia varoja yli puoli miljardia. Helsingillä on ostoslistalla mitä suurempia hankkeita, kuten esimerkiksi Guggenheimin taidemuseo Katajanokalle. Helsingin Energialla on valtavat investointitarpeet odottamassa. Olympiastadionkin odottaa peruskorjausta ja katsomoiden kattamista lähivuosina. Onko kyse siitä, että Helsinki haluaakin maksajiksi muiden kuntien veronmaksajat, kun valtiolta ei enempää tipu ja oman kirstun pohja paistaa? Lopuksi otamme esille vielä talousnäkökulman. Jos kerran tavoitellaan säästöjä, miksi ehdoin tahdoin halutaan lisätä kustannuksia? Vantaan ja Helsingin yhdistysselvitys on jo osoittanut, että kustannukset nousisivat mm. palkkojen harmonisoinnin vuoksi. Samaisessa selvityksessä nostettiin esille moniportaisuus ja päätöksenteon jäykistyminen. |