Kiireessä ei saa unohtaa lapsia
Koulujen lisääntynyt väkivalta on puhuttanut viime
viikkoina. On ehdotettu jopa turvamiehiä kouluihin. Tämä
pysäyttää. Miten tähän tilanteeseen on jouduttu - meillä
Suomessa? Miksi lapset voivat pahoin? Miten voimme vaikuttaa
lasten ongelmien taustoihin?
Peruslähtökohta jokaiselle on turvallinen ja rakastava
lapsuusaika. Lapselle isä ja äiti ovat ylivoimaisesti
tärkeimpiä ihmisiä. Lapselle voidaan opettaa tunteiden
ilmaisemista ja vastaanottamista. Jos lapsi ei osaa kohdata
toisten tunteita tai ilmaista omiaan, se voi ilmetä
aggressiivisena käyttäytymisenä. Häiriintynyt lapsi ei tunne
omaa saati toisen kipua.
Yhteiskuntamme ei ole onnistunut lapsuusaikaan
kohdistuvassa työssään.
Voidaan pohtia, ovatko poliittiset päätökset jopa
pahentaneet tilannetta.
Säästöpäätöksiä on tehty rutkasti erityisesti lasten ja
lapsiperheiden ennaltaehkäisevissä palveluissa. Tästä
esimerkkeinä ovat lastenneuvoloiden käyntikertojen
harventaminen sekä kouluterveydenhoitajien,
koulukuraattoreiden ja koulupsykologien riittämätön määrä,
perheneuvoloiden jonot ja lastensuojelutyön resurssien
riittämättömyys. Tilannetta ovat pahentaneet useissa
kunnissa tehdyt koulu- ja päivähoitosäästöt, jotka
konkretisoituvat lasten arjessa yhä suurempina ryhmäkokoina.
Turvamiehet ovat ratkaisu, joka muistuttaa paikan
laittamista vuotavaan säkkiin. Eikö ole jo aika ryhtyä
panostamaan ennaltaehkäisevään työhön?
Kauniit juhlapuheet on muutettava teoiksi. Yhteiskunnan
tehtävänä on puuttua ongelmiin riittävän varhain. Samalla on
muistettava oma vastuumme lasten isinä ja äiteinä. Kiireessä
emme saa unohtaa lapsiamme.