Toiveiden tynnyrin täyttäminen kiihtyy taas kohti kunnallisvaaleja. Luvataan kaikille kaikkea; uusia taloja, laajennettuja palveluja. Valitettavasti kaikelle ei voi sanoa kyllä.

Raha ei veny kaikkeen, eikä kunnallisveroakaan pidä nykyisessä suhdannetilanteessa lähteä nostamaan. Onneksi valtiotasolla linjaksi on valittu talouden elvyttäminen ja vauhdittaminen veroja alentamalla. Näin saadaan myös uusia veroeuroja palvelujen rahoittamiseksi.

Kotikaupungissamme Espoossa eletään kuin viimeistä päivää. Yhä hienompia hankkeita nousee listoille. Upouusi teatteritalo nostaisi miljoonilla kaupungin kustannuksia. Mutta teatteri ei synny seinistä, vaan ihmisistä. Eikö Espooseen sopisi kiertävä teatteri, jonka kotipaikka olisi kulttuurikeskuksen sydämessä? Teatteri, joka rantautuisi hajanaisen Espoomme eri kolkkiin lähelle asukkaita.

Halutaan rakentaa kymmeniä miljoonia maksava Opinmäki Suurpellon alueelle. Taitaa käydä niin, että ensimmäisen vuosikymmenen ajan meillä on keskellä peltoa muutaman vuokratalon ympäröimä suurkoulu-campus, jonka ympärillä traktorit ja muut rakennuskoneet jyräävät.

Golf-kentänkin pohjustuksiin rahaa riittää miljoonia. Näitä kasvojenkohotushankkeita vasten on vaikea ymmärtää, miksi peruspalvelujen rahoitusta nakerretaan. Suunnitteilla on taas mm. koulujen tuntikehyksistä säästäminen.

Metron rakentaminen tuo Espoon talouteen tiukat ajat. Hanke on niin suuri, että ikäviä yllätyksiä voi matkalla tulla. Kaupunkimme tulee olla varautunut niihin.

Politiikka on valintoja. Itselleni valintakriteerit ovat selvät. Näen tärkeämpänä peruspalveluiden laatutason ylläpidon kuin sen, että turisteille voidaan esitellä hienoja rakennuksia. Espoo tarvitsee sisältöä, ei kulisseja.

Budjettiriihen alla yksi keskustelun aihe on alkoholi- ja tupakkaverot. Juuri päihdeverojen korottaminen on perusteltua.

Päihteiden jatkuva käyttö aiheuttaa riippuvuutta. Riippuvuus ja runsas kulutus lisäävät sairastavuutta. Me veronmaksajat maksamme päihdesairauksien kustannukset veroina ja palvelumaksuina. Sairastuneet ja heidän läheisensä maksavat monenlaisina kärsimyksinä.

Hinnalla on merkitystä erityisesti nuorten kohdalla, sillä nuoren taskuraha on pieni verrattuna aikuisen palkkapussiin. Juuri lapsia ja nuoria tulisi miettiä päihdepolitiikassa. He eivät ole vielä joutuneet suurkulutustielle.

Valtiovarainministeriön edustajat ovat kerta toisen jälkeen muistuttaneet tuonnin lisääntymisestä. Asiantuntijoiden mukaan kulutus olisi kuitenkin ollut vielä korkeampi, jos alkoholiveroa ei olisi nostettu.

Otetaan vielä nuoren näkökulma. Kuinka moni nuori lähtee viinanhaku reissuun Tallinnaan? Ei moni – jotkut täysi-ikäiset saattavat mennä. Toisaalta vasta-argumentti tässä kohdin on, että he voivat ostaa ne päihteitä tuovilta trokareilta. Jotkut varmasti voivatkin, mutta eivät kaikki.

Alkoholiveron korotusta on vastustettu myös inflaation kiihtymisellä. Tästä voidaan todeta, että inflaation kiihtyminen on kohdennettua. Alkoholin ja tupakan hinnan nousu eivät nosta leivän hintaa.

Nostetaan päihdeveroja. Verotuskeinot kannattaa hyödyntää kansanterveyden edistämiseksi.

Lakivaliokunnassa on kevään ajan käsitelty hallituksen esitystä sakon muuntorangaistuksesta luopumiseksi. Tähän asti on ollut mahdollista muuntaa maksamattomat sakot vankilarangaistukseksi.

Vankila ei varmasti olekaan oikea paikka nuorille näpistelijöille ja erilaisille syrjäytyneille, jotka ennemminkin kaipaisivat hoitoonohjausta. Osa rikoskierteeseen joutuneista kykenisi myös suorittamaan rangaistuksen yhdyskuntapalveluna.

Esimerkiksi graffitien peseminen tai puistojen siivoaminen, joissakin tapauksissa myös avustaminen esimerkiksi vanhusten hoidossa voisivat avata rikoksiaan sovittavan silmät vankilaa paremmin. He itse hyötyisivät, samoin yhteiskunta.

Lakiehdotus on tässä vaiheessa kuitenkin menossa eteenpäin ilman vaihtoehtoisia sovitusmuotoja. Eli jos et pysty maksamaan sakkojasi, saat ne anteeksi. Jos kyseessä olisi vain näpistelijöitä ja muita omaisuusrikollisia, tämän voisi jotenkin kestää. Mutta monet muuntorangaistuksen suorittajista ovat pahoinpitelijöitä, raiskaajia, rattijuoppoja ja huumerikollisia. Erittäin suuri osa on taparikollisia.

Lakivaliokunta äänesti tänään esityksen puolesta 10-7 ja torstaina siitä äänestetään täysistunnossa. Esitykseen sisältyy ponsia, mutta ne on tarkoitus ottaa käsittelyyn vasta myöhemmässä vaiheessa, kun laki on ensin sellaisenaan hyväksytty.

Poliittinen paine esityksen hyväksymiselle oli suuri, koska se toisi mukanaan jotakin hyötyä hallituksen työlle. Politiikka on vaihtokauppaa. En kuitenkaan voinut äänestää kyllä, ja lopulta kävi niin, että olinkin estynyt kokouksesta. Itselleni oli silti tärkeää, että päätin toimia omantuntoni mukaan.

Me keski-ikäiset näemme äitiemme ja isiemme vanhentuvan. Meitä painaa huoli: miten voimme taata läheisillemme hyvät loppuvuodet?

Saimme Johannan kanssa Valto Meriläiseltä kutsun lähteä hänen kanssaan tutustumaan Espoon vanhustenhuoltoon. Ensimmäiset kohteemme olivat yksityinen dementiakoti Opri ja Oleksi sekä kaupungin omistama Viherkoti Turuntien varressa.

Olemme saaneet nähdä mitä ihanampia ihmisiä hoivatyössä. Samalla olemme kuulleet, että on vaikeaa löytää ammattitaitoisia ihmisiä, joilla on asenne kohdallaan - jotka siis oikeasti haluavat tehdä töitä.

Onneksi Suomi kansainvälistyy. Viherkodissa on kotimaisten lisäksi työntekijöitä seitsemää kansallisuutta. Ilmapiiri on lämmin ja vanhukset saavat hyvää hoitoa.

Myös tiloilla on väliä. Oprissa ja Oleksissa on löydetty lämmin kodinomainen tunnelma. Herkullinen pullantuoksu tulvii keittiön punatiilisestä oviaukosta salin puolelle, jossa vanhukset kuuntelevat nuoruutensa musiikkia. Pihalle on rakennettu maalaismaisemaa maitolaitureineen ja pirtin ikkunoineen ja viinimarjapensaita, kukkia ja omenapuita riittää.

Viherkodin tyyli on modernimpi. Keskellä rakennusta on atriumpiha, jota kiertää pari kerrosta ranskalaisia parvekkeita. Niiltä vanhukset voivat seurata yhteistä ohjelmaa vaikka omassa sängyssä maaten, elleivät jaksa osallistua enempää.

Mutta yksi aivan käsittämätön seikka Viherkodista löytyy. Talo on järven rannalla, mutta vanhukset eivät pääse veden ääreen. Rantaan vie jyrkkä rinne, eikä hissin rakentamiseksi ole löytynyt määrärahoja. Rannassa voisi käydä piknikillä tai vaikkapa onkia. Suomessa on totuttu nauttimaan järvistä.

Lisätalousarviossa valtion kassakaappiin ropisee lisäeuroja. Rahaa tulee talletuskorkojen ja talletusten lisääntymisen myötä lähdeverosta 170 miljoonaa euroa, energiaveron nosto tuo 88 miljoonaa, osinkotuloja tulee 162 miljoonaa luultua enemmän. Lisäksi Suomen Pankki on onnistunut toimissaan ja tulouttaa 100 miljoonaa arvioitua enemmän.

Oppositio sanoo, että kulutetaan rahat. Onko aika kuluttaa vai säästää pahan päivän varalle?

Kuluttamisessa on ratkaisevaa euron ostovoima. Saanko maksettua vuokrat ja ruokalaskun? Tileille virtaa rahaa yhä enemmän, mutta hinnat nousevat. Perheitä ahdistaa ruuan hinnan nousu ja asumisen kallistuminen. Päättäjänä huolestuttaa.

Mietityttää myös, onko vaatimustasomme noussut jo liikaakin. Aikaisemmin ei matkusteltu ulkomailla kuin harvakseltaan. Perheissä oli yksi telkkari, radio ja lankapuhelin. Meidänkin perheessä kolme lasta nukkui samassa huoneessa.

Nyt telkkareita voi olla parikin ja sen päälle tietokoneet sekä jokaisella perheenjäsenellä oma puhelin ja oma huone. Puhelinta vaihdetaan vuosittain uuden mallin ilmaantuessa markkinoille ja vaatteet ovat usein kertakäyttöisiä. Ensiasunnonkin pitää olla iso.

Mitä tapahtuisi, jos kansamme päättäisi lopettaa ylikuluttamisen? Voisimme ostaa uuden puhelimen tai tietokoneen kun vanha ei enää toimi, vähentää puhelu- ja tekstiviestintää sekä ostaa kestäviä hyvälaatuisia vaatteita, joita voi käyttää viiden vuoden päästäkin. No ainakin rahaa jäisi ruokaan ja asumiseen enemmän.

Mutta mitä tapahtuisi kansantaloudelle? Ei hyvää. Kulutuksen vähetessä alkaisi syöksykierre. Työttömyys lisääntyisi, verotulot laskisivat ja sosiaaliturvamenot nousisivat. Perheissä lainanlyhennyksiä ja korkoja ei saataisi maksettua. Koteja pakkohuutokaupattaisi. Näistä syistä USA:ssa annetaan shekkejä, jotta kulutus herättäisi talouden iloiseen eloon.

Kansantalous on jännä yhtälö. Kuluttaminen kasvattaa verotuloja ja työllisyyttä. Eiköhän kuluteta, mutta viisaasti, vastuullisesti ja kestävästi ilman kertakäyttökulutusta.

Tuloveron alennus antaa mahdollisuuden tehdä omassa perheessä harkitumpia ratkaisuja.

Vaalirahoitus on viikon siivouskohde. Ihan aiheesta. Meidän kansanedustajien tulee noudattaa säätämiämme lakeja. Jos näin ei tapahdu, on median syytäkin nostaa asia tikun nokkaan.

En kannata listavaaleja. Tällöin kaltaiselleni ei-puoluekoneen kautta tulleelle tai sinulle kansalainen kävisi lähes mahdottomaksi päästä eduskuntaan. Puolueet suosivat pääosin pitkän linja kulkeneita politiikkoja tai politiikkoja, jotka eivät ole hankalia. Nykyinen järjestelmä on demokraattisempi.

En kannata vaalirahoitukselle kattoja. Kannatan avoimuutta rahoituksen ja myös kulujen erittelyn osalta. Kannatan myös sanktiointia. Lisäksi on muistutettava, että rahan saanti yksityiseltä tai yritykseltä tai ammattiyhdistykseltä ei ole pahasta. Näin myös vähävaraisemmalla ehdokkaalla on mahdollisuus päästä eduskuntaan.

Olen tehnyt vaalirahoitusilmoitukseni lain mukaan. Käytävän keskustelun vuoksi päädyin avaamaan teille lukijani kampanjarahoitukseni ja sen käytön.

Rahaa kului kampanjaani 67 117 euroa. Se on paljon rahaa. Tukiyhdistykseni järjesti seminaarin luovuudesta. Tuolla seminaarilla yhdistys keräsi kampanjaan 7 000 euroa. Pääosa vaalirahoista tuli perheen kukkarosta, sillä omaa rahaa laitoin 60 117 euroa. Perheemme unelma kesämökistä vaihtui unelmaksi päästä vaikuttamaan hyvinvointiyhteiskunnan säilymiseen.

Rahat kuluivat seuraavasti: 950 euroa ehdokasmaksu Kokoomukselle, 27846 ilmoitukset lehdissä, 22 269 ulko- ja verkkomainonta, 9 342 postimaksut sekä 6 710 painatukset, valokuvaus ja ständi.

Eduskunnassa kävi harvinaisen hyvin valmistautuneita kansalaisia. Espoolaiset lasten parlamentin jäsenet Mona ja Julie tulivat katsomaan, miten aikuisten parlamentti kokoontuu. Samalla he toivat meille poliittisen muistion, jonka olivat koonneet kyselemällä koulutoveiltaan.

Lasten viestissä todettiin hyviä puolia Suomessa:

ei sotia, Suomi on itsenäinen, hyvät koulut, harrastusmahdollisuudet, turvallista, Unicef on aina auttamassa, koulutus, puhdasta vettä, hyvät suhteet muihin maihin, vähän kodittomia, kuuluu EU:hun, riittävästi elintarvikkeita, Suomessa on hyvät ihmisoikeudet

Lapset mainitsivat myös huonoja puolia Suomessa:

liian paljon homekouluja, Espoossa ei ole metroa, luontoa roskataan, paljon saasteita, Itämeren saastuminen

Lisäksi tytöt olivat tehneet kyselyn metron kannatuksesta. Sen lopputulos oli: Kyllä 103, Ei 19.

Lapsilla on selkeitä mielipiteitä. Meidän aikuistenkin on hyvä välillä palata perusasioihin ja tehdä parhaamme. Käytämme liikaa voimia sen märehtimiseen, miten vaikeaa asioita on viedä eteenpäin.

Eilen Espoon Kokoomus valitsi 89 kunnallisvaaliehdokasta ja 11 paikkaa jäi vielä täytettäväksi syksyllä.

Valtuustoon halutaan, jotta päästäisiin vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Usein kysytään, voiko valtuutettu vaikuttaa. Vastaus on kyllä ja ei. Kotikaupungissani Espoossa jyllää vahvasti virkamiesjohto ja valtuuston valta on näennäistä. Valtuuston rivijäsen toimii kumileimasimena. Näin vain on.

Päätökset tehdään virkamiesten valmistelusta, kaupunginhallituksen siunauksesta ja valtuustoryhmien puheenjohtajien loppusilauksesta. Päätökset isoista poliittisista väännöistä on tehty valtuustokauden alussa valtuustosopimuksessa. Lisäksi ryhmäkuri pyrkii sulauttamaan jokaisen uuden ryhmänjäsenen tiiviiksi lauman jäseneksi. Erilaisten mielipiteiden sieto on matala.

Vaikuttaminen on silti mahdollista. Valtuutettu voi tehdä aloitteita ja kysymyksiä. Voi seurata asioiden edistymistä ja vaikuttaa lautakunnan jäseniin, jotka käsittelevät aloitteita. Viimeistään ennen kaupunginhallituksen käsittelyä voi vielä antaa muutosesityksiä hallituksen jäsenille.

Palautus- ja muutosesityksen läpisaanti on vaikeaa, mutta hyvällä pohjatyöllä senkin voi tehdä. Toiveisiin suhtaudutaan kyllä usein kevyellä kädellä. Olen ottanut opetuslautakunnassa myös toiveet käsittelyyn, jotta ne saisivat asianmukaisen kohtelun. Niin demokratia toimii.

Valtuutetulle todellinen vaikutuspaikka on lautakunta, mutta sielläkin voidaan toimia eri tavoin. Laiska lautakunta menee virkamiesten nuotituksilla. Aktiivinen lautakunta vaikuttaa ja tekee omia linjauksia.

Summa summarum. Vaikuttaakseen täytyy asennoitua tekemään sinnikästä ja aktiivista työtä. Se vaatii aikaa ja välillä täytyy kestää myös kovat myrskyt. Siten voi lunastaa kuntalaisten luottamuksen.

Epäterveellinen syöminen on syynä moneen kansansairauteen. Syömällä terveellisemmin voitaisiin vähentää diabetesta, sydän- ja verisuonisairauksia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia.

Sairauksien ennaltaehkäisy on Suomen lähivuosien tärkeimpiä haasteita. Miten selviämme terveydenhuollon kasvavista kustannuksista?

Yksi keino kannustaa syömään paremmin on ruuan hinta. Voisimme antaa terveellisille elintarvikkeille alemman arvonlisäverokannan. Terveellisen ruuan määrittelyyn liittyy haasteita, mutta kasvikset, juurekset, marjat ja hedelmät edistävät terveyttä kiistattomasti.

Jos ihmiset voivat paremmin, työkyky paranee ja terveydenhoito- ja sosiaalikustannukset alenevat. Inhimilliset ja taloudelliset kerrannaisvaikutukset ovat laajat.

Suomessa on käytössä neljä arvonlisäverokantaa (0, 8, 17 ja 22). EU estää arvonlisäveroluokkien lisäämisen, mutta niitä voidaan muuttaa ja jokainen valtio voi itse päättää niiden käytöstä.

Tällä hetkellä ruuan arvonlisävero on 17. Hallitus on jo tehnyt päätöksen, että lokakuussa 2009 ruuan arvonlisävero alenee 12 prosenttiin.

Alennus tulee koskemaan kaikkea ruokaa, eli myös karkkia ja sipsejä ja muuta epäterveellistä naposteltavaa. Ja siinähän ei ole järkeä. Sen sijaan että suomalaisia kannustetaan vain syömään enemmän, meitä pitäisi kannustaa syömään myös terveellisemmin.

Hätäkeskusuudistuksen keskeisenä tavoitteena on, että kansalaiset saisivat hädän sattuessa nopeasti apua. Kysymys on tässäkin kokonaisuudessa paljolti johtamisosaamisen varmistamisesta. Poliisi vastaamassa sydänkohtauspotilaan puheluun ei liene paras vaihtoehto.

Kokonaan oma lukunsa on turhat puhelut. Hätäkeskuksiin tulevista soitoista viidennes eli 750 000 tulee väärään paikkaan, kysellään esimerkiksi säätä. Nämä puhelut tulisi kyetä katkaisemaan nopeasti ja kansalaisille tulisi selkeästi tiedottaa, minkälaista apua hätäkeskuksesta saa.

Tietojärjestelmät ja uusien projektien aloittaminen herättää suuria intohimoja. Moni varmaankin kokee, että kun saadaan massiivinen urakka alkuun, jotain merkittävää on saatu aikaan.

Koko vanhan järjestelmän romuttamisen sijasta olisi järkevää määritellä arkkitehtuuri ja rajapinnat tietojärjestelmän eri osille ja järjestelmää käyttäville eri viranomaistahoille. Siten voitaisiin havaita kriittiset osat, jotka voidaan täydentää ja korjata nykyistä ELS-järjestelmää.

Osa nykyisistä välineistä ja tekniikoista toimii hyvin ja ne ovat myös kenttäkelpoisia. Siltä osin kun uutta luodaan, kannattaisi huomioida eri tahojen kokemukset nykyisestä tietojärjestelmästä ja sitä täydentävistä kenttäjärjestelmistä.

Kotimaisuus voisi tuoda ohjelmistotuotantoon kaivattua ketteryyttä ja nopeutta, jolloin halutut korjaukset ja uudet toiminnot saataisiin toteutettua kentän tarvitsemalla nopeudella.

Toivon, että koodeihin kompastumalla ei menetetä ihmishenkiä.

Suomi radalla ja puujaloilla

Budjetin kehyksissä varaudutaan aloittamaan uusia liikennehankkeita enemmän kuin koskaan ennen. Erityisen järkeviä ovat investoinnit joukkoliikenteeseen, koska niillä tuetaan pienituloisia ja säästetään puhdasta ilmaa.

Liikennehankkeissa on otettu hyvin huomioon puukuljetusten turvaaminen. Puuttumaan sen sijaan jäivät meluntorjuntaan liittyvät hankkeet. Jatkuvan melun aiheuttama stressi on kiistaton terveyshaitta.

Henkisestikin Suomea viedään kovaa vauhtia eteenpäin. Yliopistojen toimintamenoihin tulee aiempien lisäysten päälle vielä 10 miljoonaa vuodelle 2011 ja 30 miljoonaa vuodelle 2012. Miltään yliopistolta varat eivät vähene, vaan kaikki saavat lisää perusrahoitusta valtiolta. Yliopistot saavat myös lisää autonomiaa.

Lisää rahaa kohdennetaan myös ammatilliseen koulutukseen ja otetaan entistä paremmin huomioon maahanmuuttajien tarpeet. Lisäksi määrärahoja siirretään nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja työllisyyden edistämiseen.

Kehyskaudella 2009-2012 näkyvät myös työn verotuksen keventämisen vaikutukset. Sen lisäksi toteutettava ruuan arvonlisäveron alennus tuntuu mukavasti lapsiperheen kukkarossa. Jos vielä saamme kasviksille ja marjoille suuremman alennuksen, edistämme samalla terveyttäkin!

Paljon hyviä yksittäisiä asioita budjetin kehyksiin siis mahtuu. Lapsiin ja perheisiin liittyvä vero- ja tukipolitiikka sekä terveyden edistäminen ja yrittäjyyteen kannustaminen kaipaavat kuitenkin vielä paljon työstämistä.

Heiluuko Suomi tuulessa?

Eduskunta käsittelee parhaillaan budjetin kehyksiä vuosille 2009-2012. Kansanedustajat puhuvat pitkään ja kiivaasti tärkeistä asioista. Hyvä niin. Kyllä lapset, opiskelijat, työttömät, sairaat ja vanhukset tarvitsevatkin osuutensa.

Tässä keskustelussa häiritsee silti asioiden hetkellisyys. Vaikka asioihin onkin puututtava yksilön tasolla, myös kokonaisnäkemystä tarvittaisiin.

Kun maailmalla yhä uudet talouden mahtimaat siirtyvät kehityksessä seuraavalle tasolle, Suomelta puuttuu kirkas visio. Jääkö Suomi riippumaan historiallisiin rakenteisiinsa vai löydämmekö uuden suunnan?

Kiina on asettanut tavoitteekseen nousta maailman innovatiivisimmaksi maaksi. Afrikka puolestaan voi ottaa ison siivun halpatuotannosta toisten siirtyessä teknologiassa eteenpäin. Mikä on Suomen rooli?

Suomen riskejä on, että huippuosaajamme houkutellaan nouseviin talousvaltioihin rahalla. Tästä on jo esimerkkejä. Suomi kouluttaa ja toiset osaavat hyödyntää.

Kilpailukykymme on kokemassa kolahduksia. Esimerkiksi metsäteollisuuden kysyntä on siirtymässä kasvaviin talousmaihin kuten Venäjälle ja Kiinaan. Kyse ei ole enää vain raaka-aineesta.

Yksi suuri tulevaisuuden ongelma on ihmisten työpanoksen vähentyminen. Sen vuoksi työn tuottavuuden on noustava eli työpaikkoja on luotava korkean tuottavuuden aloille.

Lisäksi ihmisten työpanos on ohjattava niihin tehtäviin, joita koneet eivät voi hoitaa. Pankkiautomaatit, kirjastojen lainausautomaatit ja tulevaisuudessa toivottavasti myös kauppojen kassa-automaatit vapauttavat voimia sinne missä ihmistä tarvitaan: päiväkoteihin, kouluihin ja vanhusten palveluihin.

Antti Kaikkonen teki lakialoitteen, jonka tarkoituksena oli antaa yksityishenkilöille verovähennysoikeus liikuntapalvelujen käytöstä. Siis samaan tapaan kuin nyt saa tehdä kotitalousvähennyksiä esimerkiksi asunnon remonttitöistä.

Aloitteessa on ideaa, sillä terveydenhuollon kustannukset ovat karkaamassa käsistä. Halvemmalla päästäisiin, jos ihmisiä tuettaisiin enemmän terveyden edistämisessä. Diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet sekä ylipaino vievät työkykyämme ja uhkaavat entistä enemmän myös lapsia.

Jokaisella aikuisella on kuitenkin vastuu omasta terveydestään, eikä kaikkea voi sälyttää yhteiskunnan niskoille. Liikkua voi vaikka lähimetsässä tai jopa omassa olohuoneessa. Kunhan on tahtoa ja viitseliäisyyttä, liikkua voi lukemattomin tavoin – ihan ilmaiseksi.

Tässä on vastuunsa myös yhteiskunnalla. Kouluissa pitää löytää liikunnan ilo. Liikunta ei saa olla vain jokin kurssi, joka suoritetaan parissa viikossa urakoimalla. Liikunnan pitää olla itsestään selvä ja positiivinen osa jokaisen elämää.

Tässä haaste meille kaikille: innostetaan toinen toisemme liikkumaan!

Kiinan nousu talouden mahtivaltioksi on kiistaton. Bruttokansantuote on noussut keskimäärin 9,7 prosenttia viimeisen kolmen vuosikymmenen ajan. Tavoite on olla maailman innovatiivisin maa vuonna 2020.

Kiinaan halutaan ulkomaisia yrityksiä, jotka kehittävät siellä teknologiaa. Kiinasta on myös lähtenyt paljon nuoria ulkomaille oppiin ja heidät halutaan saada takaisin Kiinaan.

Kiina myös ostaa huippututkijoita rahalla. Pari viikkoa sitten Harvardissa kuulimme, että he eivät pysty kilpailemaan vastaavilla palkoilla kuin Kiina on joissakin tapauksissa tarjonnut. Kaikki tämä juontaa poliittiseen tahtoon.

Kiinan koulutusjärjestelmä vaatii uudenlaisen mullistuksen. Oppeja haetaan muista maista, myös Suomesta. Tässä on Suomen mahdollisuus. Me voisimme tuotteistaa ja myydä koulutusosaamista. Markkinaa ja kysyntää riittäisi.

Kiinan sisällä on erilaisia ryhmittymiä. On köyhää maaseutua. On rikkaita kaupunkilaisia. On köyhiä kaupunkeihin tulleita maalaisia. Ei ole yhtä ainutta kieltä ja kulttuuria. Alaryhmät ovat suurempia kuin Suomen kansa.

Kiinassa uskotaan, että parempi tulevaisuus saavutetaan panostamalla tutkimukseen, josta seuraa talouden kasvu ja siitä puolestaan hyvinvointi. Kääntöpuolella on kuitenkin peruspalveluiden rappeutuminen - vähäinen terveydenhuolto ja heikot sosiaalipalvelut.

Harvard, Yale ja MIT ovat huippuyliopistoja, mutta USA:sta löytyy myös lukuisia ihan tavallisia yliopistoja.

Yliopistojen lukukausimaksuissa on suuret vaihtelut. Varsinkin huippuyliopiston lukukausimaksut ovat korkeat, noin 35000 euroa. Ja siihen päälle tulee kuluja vielä kirjoista ja elämisestä.

Huippuyliopistojen arki on hektinen ja akateemisesti paljon antava. Esimerkiksi Harvardin professori tekee noin 80 tuntia töitä viikossa, koska opetuksen lisäksi tutkimustyötä tulee tehdä aktiivisesti.

Opiskelijoilta edellytetään säntillisyyttä. Jos Harvardissa ei pääse muutamasta kurssista läpi, voi tulla eteen lähtöpassit koulusta. Opiskelujen venyminen ei kylläkään ole huippuyliopistoissa ongelma jo lukukausimaksujenkin vuoksi.

USA:n koulutusjärjestelmä, joka jakautuu julkiseen ja yksityiseen, ei mielestäni ole paras mahdollinen. Suomessa tarvitaan kaikille yhtäläiset koulutusmahdollisuudet, koska ne auttavat löytämään koko osaamispotentiaalin. Siten myös annetaan mahdollisuus köyhemmistä oloista tulevalle, yrittävälle lapselle.

Yliopistotasolla voisi kuitenkin ottaa oppia lännestä. Esimerkiksi sen, että turhat kokoukset ja byrokratia on saatava pois. Luovuus tulee tieteellisen vapauden kautta. Luovuutta voi suunnata, mutta sitä ei saa sulkea koppiin. Innovaatiot syntyvät vapaassa tilassa.

Kolme nuorta lähetti minulle sähköpostia ja esitti hyvän kysymyksen: miksi alle 18-vuotiaat saavat pitää tupakkaa hallussaan, vaikka heille ei saa sitä myydä? Alkoholiahan alle 18-vuotiaat eivät saa pitää hallussaan.

Selvitin asiaa ja huomasin, että asia on sosiaali- ja terveysministeriössäkin todettu ongelmaksi. Nykyisellään jopa yläkouluikäiset voivat rauhassa polttaa tupakkaa julkisilla paikoilla.

Tein asian korjaamista vauhdittaakseni viime viikolla ensin suullisen ja sitten myös kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Tavoitteeni on, että tupakan hallussapito kielletään alle 18-vuotiailta.

Asioiden edistäminen kulkee joskus mielenkiintoisia latuja. Onneksi löytyy nuoria ja muita aikaansaavia kansalaisia, jotka ottavat esille ongelmia ja tärkeitä asioita. Nuori tietää parhaiten, minkälaisessa ympäristössä nuoret elävät.

Saimme pääministerin ilmoituksen hallituksen politiikasta vuonna 2008 ja keskeisimmistä eduskunnalle annettavista esityksistä. Meillä edustajilla oli mahdollisuus kertoa näkemyksiä kahden minuutin vastauspuheenvuoroissa.

Valitettavasti ministereistä vain Brax ja Pekkarinen olivat kuuntelemassa ja vastailemassa loppuun asti. Kehysriihen aika on juuri nyt, joten nostin omassa puheenvuorossani esille lapsiperheet ja heihin vaikuttavat verotusratkaisut.

Tämän päivän tuloverotusta ei voi sanoa perhekeskeiseksi. Lapsista saatavat vähennykset ovat marginaaliset rajoittuen lähinnä alijäämähyvitykseen. Lasten lukumäärän perusteella saa siis vähennystä verotuksessa, jos on asuntolainaa. Velkansa jo maksaneet tai vuokralla asuvat perheet eivät tästä hyödy.

Veronmaksajain keskusliitto vertaili 11 Euroopan maan verotusta ja käytti esimerkkinä kahden palkansaajan kaksilapsista perhettä. Suomalaisperheelle jää verojen ja lapsilisien jälkeen keskiarvoa selvästi vähemmän rahaa käteen.

Valittavissa oleva yhteisverotus ja lapsivähennykset olisivat yksi avain perheiden hyvinvointiin. Toinen vanhemmista voisi halutessaan jäädä lasten kanssa kotiin tai tekemään osa-aikaista työpäivää. Nykyisellään osa-aikaiset työt ovat perheelle usein taloudellisesti täysin kannattamattomia.

Jorvin sairaalan päivystys on jumissa ja siitä Espoon valtuusto aloitteestani onneksi kävi tiukan keskustelun viime viikolla. Jorvin kaltaista menoa on valitettavasti näkyvissä muuallakin.

Tutustuin Marian sairaalan päivystyspoliklinikkaan yhden iltavuoron ajan avustajani Johanna kanssa. Ensimmäinen järkytys oli nähdä ahtaissa huoneissa hoivaa kaipaavat vanhukset. Suuri osa heistä oli todella vanhoja ja todella huonossa kunnossa.

Ongelma on siinä, että vanhuksilla ei ole riittävästi hyviä hoitokotipaikkoja tai riittävää kotihoitoa. Heidän pitää kaatua tai muuten sairastua vakavasti, jotta ambulanssi tulee noutamaan. Ja silloin mennään päivystyspolille, joka on vanhuksille aivan väärä paikka.

Siellä heidät paikataan ja ohjataan vuoteisiin odottamaan pääsyä osastoille. Laakson ja muiden sairaaloiden osastot ovat kuitenkin koko ajan täynnä, joten vanhukset saattavat maata poliklinikalla monta päivää. Siellä kaiken varsin värikkään kansan joukossa, jota tuodaan paikattavaksi ja puhdistettavaksi.

Jutut sairaalapäivystysten hullunmyllystä ja henkilöstön uupumisesta eivät ole liioiteltuja. Oikein ihmetytti, miten ammattimaisesti ja tyynesti ylikuormitettu henkilöstö suoritti työtään. Olosuhteiden järjettömyys käy kuitenkin voimille. Meillä päättäjillä riittää tässä työsarkaa.

Lumettomuus on kai vaikuttanut myös toimittajien tunnelmiin, sillä synkkyys näkyy lehtien sivuilla. Kuolemasta tehtävä dokumenttiohjelma, USA:n synkät talousnäkymät ja StoraEnson työntekijöiden aiheellinen murhe paistavat auringon sijasta kaikkialla.

Synkistelyyn on aihetta, mutta siihen ei saa upota. On aika keskittyä hyödyntämään tilanne ja etsimään uutta suuntaa.

Lehdistä on saanut lukea myös meidän kansanedustajien pitkistä lomista. Ne tosiaan ovat pitkät. Täytyy myöntää, että on hävettänyt sanoa, milloin istuntokausi alkaa.

Mutta onko kyse todella lomasta? Se on valintakysymys. Jos haluaa todella pitää lomaa 4.2. asti, kansanedustaja voi tehdä sen. Edustajana voi halutessaan päästä tosi helpolla. Ei pidä kuitenkin yleistää liikaa.

Monet edustajat tekevät istuntotauon ajan töitä. Työ on kylläkin toisenlaista kuin istuntokauden aikana. Kun ei tarvitse istua kokouksissa, voi kirjoittaa ja perehtyä asioihin.

Auttaakseni ja oppiakseni paremmin ymmärtämään erilaisten ihmisten arkea teen myös muutaman päivän ilmaistöitä. Työskentelen opettajan sijaisena ja yhdeksi päiväksi menen Marian sairaalaan tutustumaan sairaanhoitajan arkeen. Yhtenä maanantaina lähden jakamaan vähävaraisille leipää Hyvään arkeen.

Tekevälle riittää töitä, jos niin haluaa.

Viestit kansalaisilta ovat tärkeitä ohjeita osa kansanedustajalle ja valtuutetulle. Niiden kautta saamme muistutuksen asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Lainaan tähän alle viestiä tukiryhmälistoillani olevalta henkilöltä. Se on hyvä ohjenuora muillekin päättäjille niistä asioista, jotka ovat tärkeitä ja jotka taas eivät niin tärkeitä suomalaisille.

"Kun nyt vuosi on kohta päättymässä, eikä tulevasta taas tiedä vielä mitään, niin väkisinkin huolestuttaa nykymeno: Erityisesti se, että lähes kaikki hankinnat ja investoinnit tuntuvat maallikosta menevän pieleen; helikopterit, raitiovaunut, ilmatyynyalus Tuuli, Suomenlinnan lautta, pendolinot, musiikkitalo, jne.jne.

Tähän kaikkeen kuluu satojamiljoonia euroja rahaa, sitä siis on. Toisaalta taas sairaaloissa säästetään käsipyyhkeissä, vaipoissa, päiväkoteja-kouluja lopetetaan, vanhuksia makaa sairaaloiden käytävillä ilman jatkohoitopaikkoja, hoitoihin jonotetaan koko maassa, rahaa siis ei ole.

Koita saada tähän kaikkeen jotain tolkkua!! Hyvää uutta vuotta 2008."

Nuorille kuuluu pääasiassa hyvää. Suomessa on esimerkiksi hyvät koulut ja jokaisessa niistä on päteviä, laadukkaan koulutuksen suorittaneita opettajia.

Moni nuori on kuitenkin eksyksissä. Onneksi nuorisotyöllä voidaan tavoittaa niitä, jotka tarvitsevat tukea eniten.

Espoossa nuorisotoimi tekee myös etsivää työtä nuorten parissa. Esimerkiksi kouluilta yritetään löytää ongelmalapset ja tukea heitä koulutyössä. Monen nuoren kanssa tärkein tavoite saattaa olla, että lapsi ylipäänsä tulee kouluun. Kaikille ei ole itsestään selvää, että aamulla pitää herätä.

Suurin ongelma usein on, miten tavoitetaan hiljaiset ja vetäytyvät nuoret, jotka eivät halua puhua ongelmistaan ja eivät myöskään halua tulla nuorisotiloille. Jatkossa tarvitaan lisää toimialojen välistä yhteistyötä, jotta mahdollisimman moni nuori saa paremman mahdollisuuden elämälleen.

Espoota ajatellen on häpeällistä, että Helsingin taloudellinen panostus nuorisotyöhön on Espooseen verrattuna 2,5-kertainen nuorta kohti. Espoon nuorisotoimessa on noin 70 henkilöä töissä, Helsingissä useita satoja.

Varsinaisen nuorisotyön lisäksi nuorten tarpeet tulee ottaa entistä paremmin huomioon, kun suunnitellaan esimerkiksi uusia kaupunginosia ja rakennetaan kouluja.

Jokainen syrjäytyvä nuori maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa 60-vuotispäiväänsä mennessä. Ennaltaehkäisevä ja kannustava työ maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Espoolaisista äänestäjistä vain 29 prosenttia luottaa kunnallispoliitikkoihin. Luvut eivät ole sen kauniimpia muissakaan kunnissa. Mitä siis tehdä toisin?

Puolueen kunnallispoliittinen ohjelma toimii vaalien lupausasiakirjana, ja usein siitä muodostuu toiveiden tynnyri. Jatkossa ohjelmaan pitäisi valita vain ne asiat, joita oikeasti halutaan viedä eteenpäin.

Toinen asia ovat ehdokkaat itse. Yksittäisten ihmistenkään ei kannata luvata kaikkea maan ja taivaan välillä. Sen lisäksi ehdokkaan kannattaa valita yksi paikallisen tason asia, jonka puolesta on valmis taistelemaan. Parempi yksi selkeä aikaansaannos kuin kymmenen hyvää aikomusta.

Vaalien jälkeen poliitikon ei pidä heittää tekemiään lupauksia roskakoriin. Valitettavasti aika moni kuitenkin yrittää piilottaa ne. Niitä nimittäin hävettää lukea, jos ei ole aidosti viemässä asioita eteenpäin.

Aina ei voida tehdä kuntalaisen toiveiden mukaista päätöstä. Lautakunnan toimintaa voi rajoittaa raha, käytettävissä olevat tilat, tai opetustoimen tapauksessa esimerkiksi yksittäinen isompi vuosiluokka. Koulu ei muuntaudu hetkessä isommaksi tai toinen koulu ei saa ryhmää kokoon.

Virkamiesten omat poliittiset arvolataukset näkyvät välillä valmistelussa, ja poliitikon voi olla vaikea tuoda näkemyksensä päätöksentekoon. Mutta jos hän ei sitä tee, hallintokoneen arvot nousevat demokratian yläpuolelle ja poliitikko on pelkkä kumileimasin.

Valtuutettujen ja lautakuntien jäsenten rooli on toimia tuntosarvina kuntalaisiin ja henkilöstöön. Ihmisten kuunteleminen pitää päättäjät arjessa kiinni.

Kuumia tunteita herättänyt alkoholiveron korotus tuli viime viikolla eduskunnan toiseen käsittelyyn, ja eduskunta päätti nostaa veroja hallituksen esityksen mukaisesti. Erinomaista.

Lakien käsittely alkaa aina eduskunnan lähetekeskustelulla, jonka jälkeen aloite lähetetään tarkempaan valmisteluun valiokuntiin. Valiokunnasta laki palaa täysistuntoon. Siellä ensimmäisessä käsittelyssä päätetään lain sisällöstä ja toisessa päätetään enää vain lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

Vaikka lähetekeskustelun jälkeen lakiin tulee vain harvoin muutoksia, kannattaa eduskunnan silti keskustella tärkeistä asioista, eikä vain toimia kumileimasimena. Puheella kannatetaan tai vastustetaan lakia. Toivon, että virkamiehet lukisivat salissa pidettyjä puheita, kun seuraavia lakeja säädetään. Ajattelen puheeni olevan evästyksiä tulevaisuudelle. Tämä ei ollut viimeinen kerta, kun Suomi muuttaa alkoholiveroa.

Alkoholiverotuksen korottamiseen liittyvä kannatuspuheenvuoroni:

Alkoholiverokeskustelu