VapaaehtoistyöNäpit irti verottajaVerottaja on kohdistanut katseensa kohti järjestöjä ja rajoittaa vapaaehtoistoimintaa. Nyt himoitaan vapaaehtoisvoimin tehtyjä tuloja ja halutaan tulkita vapaaehtoisesti tehty työ elinkeinotoiminnaksi. Kuluva vuosi on EU:n vapaaehtoistyön teemavuosi. Suomalaiset ovat aktiivisesti mukana vapaaehtoistoiminnassa, neljä kymmenestä suomalaisesta tekee vapaaehtoistyötä – muulloinkin kuin teemavuonna. Hyvä niin. Tätä työtä pitäisi tukea eikä rangaista! Verottajan tulkinnat johtavat siihen, että esimerkiksi liikuntaseuran lumenluontitalkoot ja keksinmyyntikampanjat tulevat verolle. Erilaisia varainkeruukampanjoita tehdään myös kouluissa. Leirikoulua varten myydään kukkia, karkkeja, kynttilöitä ja vessapapereita. Näitäkin tempauksia on jo verotettu. Rahan kerääminen talkoilla tekee toimintaan osallistumisen edullisemmaksi. Näin myös pienituloisten perheiden lapsilla on mahdollisuus osallistua monenlaiseen toimintaan. Ihmisten aktiivisuus ja tekemisen ilo näissä vapaaehtoistalkoissa tuottavat yhteiskunnalle niin monenlaista hyötyä, että tällaista toimintaa ei tule verottajan toimin tukahduttaa. Voittoa tavoittelemattoman vapaaehtoistoiminnan tulee säilyä jatkossakin verottomana. Yhdistykset ovat yhteisen hyvän tuottamista varten. Se ei jaa voittojaan eteenpäin, vaan käyttää kaikki tulonsa yhteiseen hyvään. Järki käteen ja kohtuus käyttöön, verottaja. Kohtele lempeästi kansalaisjärjestöjä ja koulujen vanhempien järjestämiä tempauksia. Suomi tarvitsee lisää yhteisöllisyyttä ja välittämistä. Siihen pitää rohkaista eikä tukahduttaa.
Vapaaehtoistyö osaksi peruskouluaSuomalaisista 37 prosenttia tekee vapaaehtoistyötä, 60 prosenttia olisi valmis tekemään, jos joku kysyisi. Yhteisöllisessä yhteiskunnassa vapaaehtoistyö on osa arkielämää. Tarvitsemme pienen askeleen kohti yhteisöllisempää yhteiskuntaa. Uskon, että lapsemme voivat olla rakentamassa nykyistä välittävämpää yhteiskuntaa. Meidän tehtävä on ensinnäkin näyttää itse mallia ja toiseksi luoda nuorillemme mahdollisuus olla mukana oman yhteisönsä auttamisessa. Vapaaehtoistyön pitäisi näkyä peruskouluissamme nykyistä vahvemmin. Nuorilta löytyy halua osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen. Oppilaiden omia toiveita selvitettäessä on todettu, että ne kohdistuvat paitsi yhteiskunnallisen tietoisuuden parantamiseen myös suurempiin osallistumismahdollisuuksiin ja tekemisen harjoitteluun. Sekä oppilaiden oman elämän että yhteiskunnan kannalta vastuulliset valinnat ja kestävään elämäntapaan kasvaminen tapahtuu vapaaehtoiseen osallistumiseen oppimisen kautta. Tulevaisuustaitojen vahvistaminen vapaaehtoistoiminnan avulla auttaisi lapsia ja nuoria selviytymään muuttuvassa maailmassa ja kohtaamaan erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Vapaaehtoistoiminnan tulisi olla osa lasten kasvatusta. Tässä meillä vanhemmilla on oma roolimme, mutta yhtälailla kaikille lapsille yhteisellä peruskoululla. Vapaaehtoistyö tulisi näkyä peruskoulun tuntijaossa ja sisällöissä tekemisen tasolla. Yksi vaihtoehto olisi ottaa vapaaehtoistoiminta valinnaisaineeksi peruskoulun yläluokille. Otan tähän loppuun yhden esimerkin. Monessa vanhusten palvelutalossa tarvitaan kipeästi apua seurustelemaan, lukemaan ja ulkoilemaan. Näihin ikääntyneen ihmisen vireystilaan vaikuttaviin tekemisiin ei hoitohenkilöstön aika tänä päivänä yksinkertaisesti riitä. Yksi lähikoulun valinnaisaine voisi olla palvelutalossa tapahtuva vapaaehtoistyö. Auttamalla syntyisi samalla yhteys eri ikäpolvien välille. Senioreillamme on paljon annettavaa myös nuorillemme tarinoidensa ja näkemystensä kautta.
|